Voisin vähän raottaa tätä Hurlumhein ovea ja kertoa mistä kaikki lähti.
Eli ukon kanssa ollaan oltu yhdessä pian 17v. Yhdeksän vuotta oltiin kahestaan ja sitten elämäämme tuli ihana,pörröpäinen poika!Kaikki oli aluksi ihan hyvin.Poika oli normaali vauva,söi hyvin,mutta nukkui huonosti. Kun esikoinen oli 1v10kk,syntyi pikkuveikka.Toinen suloinen,peikkopoika.Alku oli vähän hankalaa kun jouduimme olemaan sairaalassa viikon verran,mutta sen jälkeen kaikki oli hyvin.
Esikoisen ongelmat alkoivat kun hän oli n.2v. Puhetta ei ruvennut kuulumaan. Pari sanaa sanoi ja omia sanoja sekä viittomia.(viittoi siis jo ennen kuin niitä oli opetettu) Samoihin aikoihin alkoivat aggressiivisuuskohtaukset.Poika löi,kiljui ja puri. Huomasin hyvin nopeasti että tässä ei ole nyt kyse normaalista uhmasta. Pojan kanssa ei voinut käydä esim.kaupassa koska hän saattoi käydä ihmisten kimpuun. Tukitoimina saimme puheterapiaa,tukiviittomia ja poika meni päiväkotiin ,erityisryhmään.Päiväkodissa huomattiin että poika ei osaa leikkiä,vaan haahuilee aikuisten perässä.Sosiaaliset taidot puuttuivat. Poika oppi puhumaan n.4v.
2012 poika meni osastojaksolle,missä tutkittiin vaikka mitä. Kunnon diagnoosia ei tullut,puhuttiin vaan kehityshäiriöstä.Kunnollinen diagnoosi saatiin 2014: lapsuusiän autismi ja aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Samalla aloitettiin lääkitys,mikä on ainakin meille ollut oikea päätös. Viime syksynä poika aloitti koulutaipaleen autismiluokalla,aivan loistava paikka!! Poika on oppinut lukemaan,kirjoittamaan sekä laskemaan. Hän on yllättäen matemaattisesti lahjakas. Hyvä muisti hänellä on ollut aina. Nykyään pojalla menee hyvin.Hän harrastaa jalkapalloa,hänellä on ystäviä ja koulussa menee hyvin. Raivareita ei kauheasti enää ole. Ja jos niitä tulee niin niistä selvitään,ne ovat osa elämää. Kaikenlaisia maneereja pojalla on ja asioita mistä hän menee pois tolaltaan.Niistä voin kertoa vielä myöhemmin.
Esikoinen on iloinen,rakastava poika. Hän on myös oikeudenmukainen. Mielenkiinnon kohteena: jalkapallo,jääkiekko( Rauman Lukko),ulkoilu
Entäs sitten tämä pikkuveikka...
kuopus oli kanssa todella huono nukkumaan,mutta söi hyvin! =) Sairastelukierteet alkoivat n.8kk. Ensin alkoi korvatulehduskierre ja lopulta laitettiin putket(eivät auttaneet)Vuoden ikäisenä,alkoi yhtäkkiä oksentamaan ihan hirmuisesti,niin kauan että vatta oli tyhjä. Jouduttiin soittamamaan ambulanssi,kun meni niin huonoon kuntoon.Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Lopulta selvisi että se oli kananmuna-allergia. Sitten puhkesi infektioastma.Päivystyksessä tuli ravattua melkein joka kuukausi.Lopulta saatiin astmalääkkeet. Kuopus on myös ollut aina onnettomuusaltis....käsi on jäänyt hissin oven väliin,on lyönnyt otsansa leikkirumpuun niin että otsaan tuli reikä ym....
Änkyttäminen huomattiin kun poika oli n.3v. Aluksi se oli sellaista että se tuli ja meni. Nykyään änkyttämistä on aikast paljon ja välillä puhe on puuromaista. Puheterapiassa on käyty,mutta siitä ei oikein ole ollut apua kun poika ei suostunut tekemään siellä mitään.Nyt puhetarapia on tauolla. Kuopus on myös vilkas,omaehtoinen kaveri. Keskittymisvaikeuksia on myös. Hän saa myös hervottomia raivokohtauksia,huutaa,lyö ym. kohtaus saattaa kestää tunninkin.Osa menee kyllä ihan 6v uhman piikkiin ja osa siihen että on jästipää eikä voi antaa periksi. Seurataan nyt että tarviiko ottaa johonkin yhteyttä,vai menisikö ohi kun ikää tulee lisää. Vielä siis pärjätään! Hän menee syksyllä eskariin,päiväkodin erityiseskariin.Samaan missä isovelikin oli.
Kuopus on hauska,kekseliäs kaveri! Mielenkiinnon kohteena: Legojen rakentaminen omasta päästä ja piirtäminen.
Tässä tämä lyhkäsesti. Ihan normaaleja sairasteluja ja uhmia siis,lisämausteena sitten nää erityisjutut. Sen voin sanoa että tylsää ei ole,koskaan! =)
Lisäksi kirjoittelen tulevasta taloprojekstista ja elämäntaparempasta(tarkoitus olisi pudottaa n.25 kg)
Ihanaa kevättä kaikille! =)
